Suljettu loki Ketkä: Isa, Lea ja Riku Missä: Voimienkontrollin harjoitussali Milloin: 1.2.
[Rauhallinen hengitys vaihtui syvemmäksi tietoisuuden palatessa unten mailta. Tai missä se sitten olikin ollut, Isa ei ollut varma itsekään. Tiesi vain hävinneensä Xehanortille tappelun omasta ruumiistaan siihen palattuaan ja sen jälkeen... Lähes pelkkää tyhjää. Jokunen muistikuva mahtui joukkoon, muttei voinut olla varma, olivatko ne edes tapahtuneet vai pelkkää unta.
Nyt tunne oli erilainen, joten oletettavasti oli taas hereillä, vaikka silmillä kestikin aikansa aueta ja tarkentaa ympäristöön. Ensiksikin, tämä sattui. Ei niin paljoa, etteikö olisi pystynyt liikkumaan, mutta joku selvästi oli yrittänyt lyödä häneltä tajun kankaalle, eikä ollut antanut tehdä sitä noin vain. Ja samaa näytti kertovan ympäristökin. Isa tunnisti paikan erikoisvoimien hallinnan harjoitussaliksi, joka vaatisi (jälleen kerran) pientä korjausta. Hän oli nukkunut selkä tuettuna yhteen maalitauluista ja nojasi nyt eteenpäin yrittäessään saada selkoa ajatuksistaan. Hetki, mutta eihän ruumiin olisi kuulunut totella häntä enää? Ellei sitten... Ei pystynyt vilkaisemaan peiliin, joten nosti kätensä kokeilemaan korvaansa. Koru oli paikallaan, mutta lehti oli jälleen pyöreä.]
Se on... ohi? Hän onnistui?
[Selvästi onnistui, sillä joka sanalla Isa tunsi olonsa helpottuneemmaksi, vaikka asian sisäistäminen olikin vaikeaa. Ei ollut tosissaan tahtonut enää uskoa palaavansa pysyvästi ihmiseksi, vaikka Lea oli yrittänyt vakuuttaa, että siihen löytyisi keinoja Celestialistakin. Niin, Lea... hänen ansiotaan tämän oli pakko olla. Mutta jos niin oli, miksi heräsi yksin?
Tutki ympäristöään uudelleen laajemmalla säteellä ja epäuskoinen helpotus vaihtui salamannopeasti lähes paniikkiin, kun tajusi, ettei sittenkään ollut yksin. Lea makasi lähellä ja tämän takana vielä nuorempi poika, jota ei muistanut tavanneensa. Isa nousi ylös niin pian kuin pääsi ja siirtyi lähemmäs ystäväänsä, joka kaikeksi onneksi näytti sentään olevan hengissä, vaikkakin yhtä huonossa kunnossa kuin Isasta tuntui. Polvistui tämän viereen ja ravisti kevyesti olkapäästä.]