[Suukko oli lyhyt, joten Bianca ei ehtinyt vastata siihen juuri pientä eteen nojautumista kummemmin. Mutta sekin riitti saamaan olon lämpimäksi ja... onnelliseksi? Ainakin tyttö tajusi sen loputtua hymyilevänsä. Tokihan se oli hänelle normaalimpi ilme muutenkin, mutta vasta hetki sitten olo oli ollut niin epävarma. Nyt... siitä oli jäljellä lähinnä hauskalla tavalla kutkuttava olo rinnassa. Nosti kätensä punoittaville poskilleen ja naurahti iloisesti.]
Juu... ei haitannut ollenkaan. Oikeastaan taidan tykätä tästä perinteestä. Ja -
[Muisti samalla mikä sen tarkoitus oli ollut ja ojensi toista kättä aiemman näkymättömän seinän suuntaan.]