[Bianca nyki tanssiparinsa hihaa innostuneena ja osoitti korkean ikkunan suuntaan. Sen takana yö oli jo laskeutunut. Kuunsirppi ja tähdet loistivat kirkkaina ja valaisivat lumista pihamaata. Sekä laumaa Deerlingejä ja Sawsbuckeja, jotka olivat vaeltaneet metsästä aukealle.]
Tulee koti mieleen, eikö vain? Talvisin niitä vaelsi usein meidän takapihalle. Isä hermostui aina hirveästi ja käski meidät sisälle, muistatko? Hei, mennään katsomaan lähempää! Tuossa vähän matkan päässä on muistaakseni parveke. Tekee muutenkin mieli raitista ilmaa, voidaan katsella niitä samalla.
[Bianca tarttui Cherenin käteen ja veti tätä uloskäyntiä kohti.]